Ikuisesti eläköön Krysanteemi
*
Olin pienenä tarkka rahoista
ja kärsin kovasti siitä, että lapset eivät saaneet mennä töihin ja ansaita rahaa. Kuitenkin kaikesta veloitettiin myös lapsilta saman verran kuin aikuisilta. Alle kymmenvuotiaalle palkallisen työn tekeminen oli mahdottomuus.
*
Kituuttelin aikani ja kun olin 13-vuotias, päätin hakea töihin. Meidän perhe oli ollut jo pidemmän aikaa Kukkakauppa Eila Seppälän vakiasiakkaina. Kauppa oli Pohjolankadulla puutalon kellarissa. Seisoin kylmänä joulukuun puolenvälin lauantaina kukkakaupan ikkunoiden takana ja keräsin voimani. Laskeuduin raput alas kellariin ja avasin oven. Kaupassa oli asiakkaita, joten odottelin. Lattia oli muhkurainen, maalattian päälle oli laitettu punainen muovimatto, joka oli jo käytössä kulunut. Vihdoin tuli vuoroni ja kysyin kauppiasta paikalle. ….. Sain kukkakaupasta työpaikan, joka oli lähikorttelin varastolla.
*
Edessäni oli n. ½ neliömetrin kokoinen ja 15cm vahva jääkimpale. Sulatin kylmällä vedellä jääkimpaleen sisältä irti puolukanvarpuja. Viisi varpua rautalangalla yhteen ja rautalangan pää alaspäin törröttämään. Niput tulivat jouluistutuksiin. Tein tätä aamu 8:sta ilta seitsemään. Mukana omat eväät. Vessaa ei ollut. Onneksi lähellä oli bensa-asema, jossa käytiin tyhjennyksellä.
*
Joululoman jälkeen ylenin viikonlopputyöntekijäksi, pääsin kukkamyyjäksi.
*
Kauppias itse, Eila Seppälä oli originelli, hieman arvaamaton, mutta reilu madame. Eila istui paraatipaikalla kellarin “toimiston” puolella. Koska tilassa oli kylmä, Eila istui pönttöuunin ja peltisen kassalaatikon välissä, meillä muilla ei tuoleja ollutkaan. Näin hän pystyi valvomaan mitä lippaaseen laitoimme ja mitä sieltä otimme. Eila oli tehnyt tosi nuoresta töitä eri kukkakaupoissa ja perustanut tämän omansa ajatuksella “Täällä ei paskaa ei myydä”.
*
Eilalla oli omat harventuneet hampaat ja pilliklubi sauhusi suupielessä. Hampaiden lisäksi Eilan hiuksetkin olivat harvenneet ja siksi hänellä oli aina peruuki päässä.
*
Eila näki paikaltaan kaupan ovelle ja hän puikahti vikkelästi kylmempään kellariin, jos huomasi tulijaksi jonkun epätoivotun liiaksi tinkivän asiakkaan. Kun oli ruuhkaa Eila tuli ilman muuta kaupan puolelle, jotteivat asiakkaat vaan lähtisi mitään ostamatta kaupasta pois. Tällaisella ruuhkahetkellä tai joskus muulloinkin Eilan päänahkaa alkoi kutittaa ja siinä asiakkaan vieressä kimppua tehdessään, hän tyynen rauhallisesti työnsi peruukiaan niskasta otsalle päin – rapsutti kutiavaa päänahkaansa – veti peruukin takaisin ja jatkoi keskusteluaan asiakkaan kanssa tämän kimppua tehdessään. Sekä asiakkaat että me työntekijät olimme hämillämme, mutta johtajatar ei tainnut edes huomata, mitä oli tehnyt. Eila oli Eila.
*
Kukkakaupassa oli ihana olla töissä. Oli rankkaa, työpäivät olivat pitkiä, kädet turposivat kylmästä vedestä, ei saanut istua, ruusunvarsia piti raappia, sanomalehden muste irtosi käsiin, vessaa ei ollut, mutta silti kukat innostivat ja niiden kauneus hurmasi. Kukkalajit vaihtuivat vuodenaikojen ja juhlien myötä. Narsissit, sipulitulppaanit, tasetit, syreenit, ruusut, orkideat….. .
*
Inhokkikukkiani olivat krysanteemit. Ne olivat liian kestäviä, liian värillisiä, liian halpoja, liian haisevia. Asiakkaat, jotka halusivat viedä tuliaisiksi krysanteemeja eivät minusta ymmärtäneet kukkien olemusta. Sitä, että ne kestävät vain hetken. He tuntuivat ärsyttävän laskelmoivilta ja liian piheiltä.
*
Ehkä sääli tai syyllisyys pisti minut ostamaan tänne ekoprint-työpajaan juuri krysanteemeja. Ajattelin varmaan, että olen niille inhostani velkaa. Tämä työ onkin ylistys krysanteemeille tai juuri tälle kuvassa olevalle. Nyt se saa kestää ikuisesti kaikkien ihailtavana. Tämä kyseinen yksilö oli tumman viinin punainen. Se huomasi liemessä kiehuessan tilaisuutensa tulleen, ja muuttui keltaiseksi.
*