Lupiini & neljä vuosikymmentä
”Varhaisimmat muistoni lupiineista juontavat juurensa 80-luvun Pohjanmaalle ja lapsuuteni mummolan läheisille kukkakedoille ja ojanpientareille.
*
Sinne saakka tämä,tuohon aikaan vielä vieraslajinakin melko uusi tulokas oli tiensä jo raivannut.
*
Noina huolettomina kesinä keräsin violetteja,vaaleanpunaisia ja valkoisia lupiininkukkia mummon maljakoihin ja olin onnellinen niiden väriloistosta.
*
Toisaalta opin jo noina varhaisina vuosina, etteivät lupiininkukat säily kovin montaa päivää maljakossa ja kun ne alkavat lakastua, erittyy niistä huoneeseen vaimeaa,ummehtunutta hajua.
*
Sittemmin lupiinit levisivät kaikkialle maanteiden varsille läpi Suomen aivan valtoimenaan. Tuolloin niiden uutuudenviehätys oli pitkälti jo mennyttä. Pikemminkin ne toivat mieleeni rikkaruohomaisesti leviävän maitohorsman, jolla jo olikin ikioma, Irwinin koko kansalle tunnetuksi tekemä nimikkobiisi, ”Rentunruusu”.
*
Ja eipä aikaakaan,kun J. Karjalainen julkaisi albuminsa ”Villejä lupiineja”, jonka tunnetuin kappale lienee samanniminen raita.
*
Siispä myös lupiinit olivat nyt sinetöineet asemansa osana suomalaisen ihmisen sielunmaisemaa ja populaarimusiikkia.
*
Ja tottakai minäkin oitis ostin kyseisen CD:n omiin levykokoelmiini – en toki pelkästään heräämään päin olevan lupiini-hypetykseni ansiosta, vaikka olihan sekin yksi hyvä syy lisää hankkia kyseinen levyjulkaisu. Vuosi taisi olla tuolloin 1995.
*
Edellä kuvatun perusteella voisi vetää johtopäätöksen(ainakin subjektiivisen sellaisen),että lupiinien arvo ja merkitys on vaihdellut laajalti eri vuosikymmeninä ja aikakausina meillä Suomessa.
*
Nykyään kuvailisin omaa suhdettani lupiineihin melko neutraaliksi,mutta ehdottomasti se on yhä positiivisen puolella! Hernekasveihin kuuluvassa,monivuotisessa lajissa minua kiehtoo sen kukintojen tiheä, helmimäinen rakenne, sekä lehtiosien kehämäinen sarjallisuus.
*
Vaan yhtä kaikki; lupiini, olet yhä ystäväni sillä olet kulkenut rinnallani jo neljän vuosikymmenen ajan. Etkä missään tapauksessa ole minulle yhdentekevä rikkaruoho, joskaan et pionin tai unikon kaltainen suoranainen upeus. Sinulta uupuu myös kielon ja syreenin huumaava tuoksu,mutta sittenkin,sinussa on sitä jotain: kestävyyttä,pysyvyyttä ja sitkeyttä.
*
Ja juuri noita ominaisuuksia sitä osaa jo arvostaa näin keski-iän kynnyksellä.”
*