Kauan sitten vietin vaihto-opiskelijana kevään Ranskassa. Poikaystäväni hyppäsi yöbussiin Upsalassa ja saapui yllätykseksi minua sinne tapaamaan. Lähdimme vuokra-autolla kiertelemään Atlannin rannikkoa, Normandiaa ja Bretagnea. Näimme idyllisiä pikkukyliä, hiekkarantoja, kanervanummia ja kalliomaisemia.
*
Poikkesimme kapealle merenrantaan johtavalle tielle. Istuimme hetkeksi jyrkälle rantatörmälle. Alhaalla vesi tyrskysi rosoista, vaaleanpunaista graniittikivikkoa vasten. Meillä oli eväänä patonkia, Camembertiä ja paikallista viiniä. Ympärillä huojuvien puna-apiloiden ja merestä nousevan levän tuoksu huumasi meidät.
*
Siinä paikassa minua kosittiin. Katsoimme yhdessä kauas horisonttiin. Läheisen merenrantakaupungin, Saint Malon valot syttyivät hiljalleen pimenevässä illassa.
*
Kului kaksi vuotta ja oli hääpäivämme aatto. Meille ilmoitettiin, että riisinheitto oli kiellettyä. Lähdin illansuussa avojaloin lapsuuteni kodin ja mummolan väliselle ojanpientareelle. Keräsin kaksi koria täyteen iltakasteessa huojuvia pallerokukkia.
*
Vihkitoimituksen jälkeen seisoimme vierekkäin Orisbergin kappelin rappusilla ja hymyilimme. Sukulaiset ja ystävät heittelivät päällemme pehmoisia puna-apilankukintoja ja huusivat: Onnea!
*
Yli sata vuotta aikaisemmin oli Sibelius tässä paikassa kosinut Ainoaan. Kellotapulin kellojen soidessa nousimme pieneen puuveneeseen ja aloitimme yhteisen matkamme. Päivämäärä oli 24/7. Avioliittomme oli sinetöity onnenapiloilla.